torstai 25. heinäkuuta 2013

Päivä 14-16, Milano 19.-21.7.

Milano oli meidän reissumme päätepysäkki. Ehdimme kuitenkin tehdä sieltä käsin vielä päiväreissun Comolle ja Sveitsin puolelle Luganoon. Niistä lisää omissa postauksissaan. Milano oli mielenkiintoinen suurkaupunki. Keskustan kiillotetuilla ostoskaduilla sykki raha ja muoti. Ydinkeskustan ulkopuolelta löytyi aivan toisenlainen graffitein koristeltu ja huokea Milano, kuin mitä oli odottanut. Milanossa tapahtui myös reissun ainoat vastoinkäymiset. Miip ja V ovat niiden takia sitä mieltä, että Milano on p*ska paikka eikä sinne tarvi mennä enää koskaan uudestaan. Oot ja Jenn ihastuivat baarikulttuuriin ja voisivat hyvin kuvitella lähtevänsä sinne uudestaan tyttöjenreissulle. ;)

Vastoinkäymiset:

1) Juna Milanoon
Reissun ainoa sähläys. Aamulla oli kiire asemalle. Lippujen ostossa tuhraantui aikaa. Kun pääsimme laiturille, oli kaikilla paniikki päällä. Vaikka raiteita oli useampi, pysähtyi kaksi junaa Italia-tyyliin parin minuutin välein samalle hemmetin laiturille. Vilkaisimme infomonitoreja ja me rynnimme tietenkin siihen junaan joka oli jo raiteilla ja väärä. Hikisenä saimme tietää olevamme väärässä junassa. Meidän pelastajamme oli tablettitietokoneeseen ladattu aikatauluohjelma. Saimme sen avulla selvitettyä missä junassa olimme ja että saattaisimme ehtiä La Speziassa vaihtamaan oikeaan junaan. Se onnistui, koska Italia-tyyliin molemmat junat olivat myöhässä. ;) Ilman ohjelmaa olisimme olleet kusessa ja hermoromahduksen partaalla. 

Katastrofin ainekset olivat myös kasassa. Miespuoliset rynnivät ekana junaan, joka nytkähti jo liikkeelle. Oot sai kätensä ovien väliin ja sai hilattua itsensä joten kuten rinkka selässä sisään. Jenn oli viimeinen ja oli jo suurissa vaikeuksissa liikkeelle lähteneen junan ja sulkeutumaan pyrkivien ovien kanssa. Onni oli mukana, että kaikki pääsivät samaan junaan! Miespuolisilla kun ei ollut kännyköitä eikä rahaa mukana! ;) Heh heh.

2) Hotelli Milanossa
Juh. Tämä oli ihan ihme homma. Hotelli, joka oli remontoitu pienissä osissa vuosien varrella ilmeisesti huone kerrallaan. Oot ja Miip saivat huoneen, joka oli ihana. Jenn ja V aivan hirveän kasarimörskän. Meidän välissämme oli huone. (Jonka ovi oli jostain syystä koko ajan auki?) Ja se oli aivan erinäköinen kuin kumpikaan meidän omistamme ja laadultaan keskitasoa. Saavuttuamme Oot hihkui innosta omassa kämpässään. Toisessa huoneessa taas Jenn oli valmis kääntymään kannoillaan ja kävelemään koko hotellista ulos. Jäimme kuitenkin.

3) Ratikkakyyti
No niin. Tässä tulee meidän reilimme suurin epäonnistuminen. Näimme heti saavuttuamme ihania vanhoja rautiovaunuja. Käytyämme tsekkaamassa itsemme hotelliin palasimme asemalle turisti-infoon. Sieltä saimme kartat ja ohjeet kuinka pääsisimme ratikalla ydinkeskustaan. Turisti-info ei myynyt lippuja. Ajattelimme, että lippuja myydään ratikkapysäkillä automaatissa tai vähintään ratikan sisällä. Ei myyty. Siihen mennessä olimme ostaneet tunnollisesti aina kerta- tai 24h-lippuja. Päätimme mennä pummilla keskustaan ja etsiä sieltä paikan, josta saattoi ostaa joukkoliikennelippuja. Arvaatte mitä tapahtui. Pääsimme yhden pysäkin ja ratikka pysähtyi. Ulkopuolella oli neljä tarkastajaa ja sisälle tuli yksi. Me päätimme paniikissa hypätä ratikasta ulos. Muut jäivät satimeen heti astuttuaan pihalle, mutta Oot livisti. Taktiikkana oli armottoman suora ryhti, tympääntynyt ilme naamalla ja pää pystyssä marssiminen niin lujaa kuin pystyi ilman että se oli juoksemista. Miip, Jenn ja V yrittivät hetken aikaa vängätä vastaan, mutta luovuttivat nopeasti. Sakko oli noin kolmekymmetä euroa per naama. Ei paha verrattuna Suomeen! Mutta otti se silti päähän. Oot odotti muita kulman takana ja suuntasimme tästä suoraa kaljalle. Oot tarjosi. Loppuajan matkustimme Milanossa metrolla.

4) Viimeinen ravintolailta
IItalialainen ravintola jossa: TripAdvisorin tarrat ikkunassa. Ihana sisustus. Kiviuuni. Ravintola oli lähellä hotelliamme. Se näytti kivalta ja oli tosiaan suositeltu. Sisällä istui myös syömässä iso italialainen seurue. Homma meni siinä kohtaa pieleen, että paikka oli ilmeisen hiljattain vaihtanut omistajaa. Nyt sitä piti kiinalainen perhe! Yksi nuori poika osasi englantia. Kukaan ei tiennyt mitä veitsi ja haarukka kello viidessä tarkoitti. Annoksia tuotiin miten sattui. Esimerkiksi alkuruoat ja pääruoka samalla kertaa. Koko perhe hyrräsi paikalla koko ajan. Joka kerta oli eri tarjoilija. Ruokia ei haettu pois, koska kaikkea ei oltu syöty. Annokset olivat VALTAVIA. Neljä juustoa pizzassa oli niin paljon juustoa että yhdellä puraisulla suuhun jäi valtava rasvainen ja lämmin juustoklöntti, jota piti yrittää pureskella alas. :D Kinkku ja meloni alkupalassa oli kokonainen meloni. Yhdellä ihmisellä. Tilanne oli niin absurdi ja kaiken huipuksi ruoka ei maksanut paljon mitään. Emme myöskään olleet ainoat hämmästyneet. Paikka tuli todella täyteen meidän ruokailumme aikana ja yhtälailla näimme samanlaisia hämmästyneitä naamoja ympärillämme.

Milanossa kävimme katsomassa valtavaa kirkkoa Duomoa. Oot ei meinannut päästä sisään polviensa takia, mutta onneksi hätä keinot keksii. ;) Muita nähtävyyksiä oli Castello Sforzesco, linna jossa sijaitsi useita museoita. Paikassa oli juuri alkanut jokin tapahtuma ja pääsimme ilmaiseksi sisälle. Oot ja Jenn näkivät Michelangelon viimeiseksi jääneen keskeneräisen työn. Yritimme myös mennä katsomaan Da Vincin Viimeisen ehtoollisen, mutta turha toivo. Museolippu pitää tilata hyvissä ajoin netistä. Seuraavat vapaat liput olisi saanut seuraavan viikon loppupuolelle! Emme menneet kaikista isoimmille muotikaduille, mutta pyörähdimme parissa pienemmässä merkkiliikkeessä sisällä katsomassa aurinkolaseja ja kenkiä.

Milanon happy hour-kulttuuri oli aivan mahtava! Milanoon suuntaavan kannattaa ehdottomasti mennä turisti-infoon ja pyytää kartalle merkattavaksi parhaat happy hour-kadut. Me näimme samalla Milanon hyttysiä täynnä olevat kanavat, kun suuntasimme perjantai-illan viettoon. Milanoa sanotaan jossain Pikku-Venetsiaksi, mutta vertaus on todella kaukainen. Me söimme ja joimme todella halvalla leppeässä Italian alkuillassa. Pääasiassa joka baarissa oli korkea drinkin hinta 5-9€, jota vastaan sai syödä kaikkea sisällä olevista buffet-pöydistä. Pöydät notkuivat ruokaa. Oli kymmentä eri pastaa, sipsejä, salsaa, suklaasuihkulähdettä ja hedelmiä, sormiruokaa ja ja ja.. Ah! Baarit olivat täynnä ihmisiä ja kadulla kävellessä kaikkalla oli iloinen sekamelska puhetta, musiikkia ja huudahduksia. Tuo ilta oli niin hieno kokemus.

Sydämellisin terveisin matkareportterinne,
Oot

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Päivä 12-13, Cinque Terre/Sarzana 17.-19.7.

Rooman jälkeen halusimme rannalle. Oot ja Jenn olisivat halunneet väliin jääneeseen Kroatiaan, miespuoliset taas kannattivat Italiaan jäämistä. Tutkimme netistä kaikkea mahdollista, mutta yhtä ainoaa loistavaa ratkaisua ei löytynyt. Lauttoja kulkee Italian ja Kroatian välillä, mutta eri firmojen nettisivut eivät ole kovin laadukkaita. Tuntui että parhaiten olisi saanut tietoa menemällä paikan päälle Italian itärannikolle, mutta meillä oli tiukka aikataulu. Lopulta seuraavaksi reissupaikaksi valikoitui länsirannikolla oleva Unescon maailmanperintökohde Cinque Terre. "Viisi maata" käsittää viisi kylää, jotka ovat aikoinaan olleet täysin eristyksissä muusta Italiasta vuorien ja meren välissä. Ainut yhteys ennen rautatieyhteyttä 1800-luvulla oli kesäkausina laiva. Kyliin ei pääse tänäkään päivänä autolla muuta kuin paikalliset. Turistit tulevat junalla, laivalla ja patikoiden.

Me emme meinanneet löytää alueelta edullista majoitusta ja luimmekin, että Cinque Terren majoitus kannattaa varata kesällä hyvissä ajoin etukäteen. Alue on suosittu matkakohde ja siellä ei ole suhteessa kovin paljon tarjontaa. Kylien uniikin ympäristön takia sinne ei pysty enempää rakentamaan vaikka kysyntää olisi. Varasimme majoituksen Sarzanasta, josta oli vajaa tunnin junamatka La Spezian kautta Monterossoon, yhteen viidestä kylästä. Näin jälkeen päin suosittelen etsimään majoitusta La Speziasta, jos kylistä ei majoitusta löydy! Toisaalta Sarzanassa oli se hyvä puoli, että se oli hyvin aito italialinen pikkukaupunki (Pietarsaaren kokoinen), jossa oli edullinen hintataso ilman turistiekstraa!

Ensimmäisenä iltana aiheutimme hämmästystä paikallisessa pizzeriassa tilaamalla pöydän täyteen juotavaa. ;) Tämän takia joimme kaiken viimeiseen pisaraan asti. Listalla halvin pizza maksoi 3,50€! Meistä oli kova veikkaus käynnissä, että mistä olemme. Scandinavia ja americano olivat helpot sanat, jotka tunnistimme. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt meiltä asiaa suoraan. Ravintolassa henkilökunta puhui pelkkää italiaa. Ylipäätään Sarzanassa kuulimme vähiten englantia. Illallisen jälkeen päädyimme torille, jossa terassilla kaikki drinkit maksoivat 5€/kpl. Täälläkin kaikki ihmiset olivat liikkeellä vasta pimeyden laskettua. Italiassa on myös normaalia juoda drinkkejä pienten lasten aikana. Italialaiset eivät kuitenkaan koskaan juo itseään humalaan.

Seuraava päivä oli kokonaan pyhitetty rannalle. Monterossossa oli heti aseman edessä rantatuolit varjolla 10€ per naama per päivä. Vuokraamaan pystyi myös puoleksi päiväksi. Päivä rannalla oli täydellinen yhdistelmä auringonottoa, uimista, lukemista, päivätorkkuja ja rentoutumista. Jopa Miip saatiin mereen! Monterossossa on kylistä perinteisin ranta. Ranta itsessään oli pientä kivikkoa ja merivesi oli yllättävän viileää. Ranta oli äkkijyrkkä, mutta se oli merkitty poijunarulla koko pituudeltaan. Oot ja Jenn ehtivät jo kovasti ihmetellä koko narun merkitystä ennen kuin tajusivat sen merkkaavan mistä kohtaa jalat eivät enää yltäneet pohjaan. Yritys, jolta vuokrasimme rantatuolit järjesti myös palveluita erikoisryhmille. Yhdessä kehitysvammaisten ryhmässä oli karkaileva mies, joka oli mieltynyt Ootin rantatuoliin. Onneksi kuitenkin asia ei ollut meille suuri ongelma ja kädestä pitäen mies talutettiin takaisin omiensa pariin. Työntekijät pahoittelivat ja kiittelivät asiaa niin paljon, että lopulta Oot kertoi valkoisena valheena työskentelevänsä myös kehitysvammaisten parissa, että puhetulva saatiin loppumaan.

Rantalöhöilyn jälkeen suuntasimme Milanoon.

Runoili,
Oot

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Päivä 12, Pisa 17.7

Rooman ja muiden suurkaupunkien kiertelyn jälkeen kaipasimme lepoa, merta ja aurinkoa. Rantakohdetta. Alkuperäisessä suunitelmassa olisimme menneet Slovenian kautta Kroatian rannikoille, mutta huonot junayhteydet astuivat taas kehiin. Tutkimme muitakin vaihtoehoja, ja löysimme Pohjois-Italiassa sijaitsevan Cinque Terren alueen. Junarata kulki rannikkoa pitkin, ja meidän kohdalle sattui vaihto Pisassa. Päätimme käyttää vaihdon hyväksi ja tehdä pienen päiväretken Pisaan.

Veimme rinkat säilöön juna-asemalle ja lähdimme etsimään hyvää ruokapaikkaa. Pastalounaan jälkeen Jenn ja V menivät katsomaan kuulua Pisan kaltevaa tornia.Torni vaikutti olevan luonnossa paljon vinompi kuin miltä se valokuvissa näyttää. Tornin huipulle emme kiivenneet, mutta pakolliset turistikuvat jossa pidämme tornia pystyssä täytyi tietenkin ottaa :) Oot ja Miip olivat käyneet tornilla jo viime vuonna, joten he jäivät syömään hyvää italialaista jäätelöä ja kiertelemään keskustan katuja. Päivä oli todella kuuma ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, bongasimme lämpömittarin joka näytti +36c. Pisasta matka jatkui lähijunalla kohti rantakohdettamme.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Päivä 9-12, Rooma 14.7.-17.7.

Venetsian päiväretken jälkeen kaikki tiet veivät Roomaan. Viivyimme Roomassa yhteensä kolme yötä. Majoituimme rautatieaseman läheisyydessä olevaan Hotel Centroon, joka maksoi 25€/hlö/yö, sisälsi myös aamupalan.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Colosseumille. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja turisteja alueella oli paljon. Liput Colosseumille maksaa 12€, mutta jonot olivat satoja metrejä pitkät. Ulkopuolella kierteli ohjattuja kierroksia tarjoavia ihmisiä, heidän kauttaan liput olivat 21€ ja pääsi jonon ohi sisälle (yli 26v.on 25€), tähän kuuluu myös ohjatut kierrokset viereisellä Forum Romanolla.  Hetken pähkäilyn jälkeen päädyimme ohjattuun kierrokseen, joka osoittautui hyväksi jos halusi säästää aikaa ja jalkoja. Kierroksen jälkeen kiertelimme vielä omin päin aluetta. Vaikea käsittää kuinka vanhasta ja historiallisesta rakennelmasta on kyse, ja mitä kaikkea sen miltei 2000 -vuotinen historia pitää sisällään. Colosseumilta jatkoimme matkaa keskustaan hyvää ruokapaikkaa etsien. Matkalla näimme myös useita arkeologisia kaivauksia. Hetken päästä löysimme itsemme Fontana di Trevin suihkulähteeltä, joka onkin Rooman toiseksi suosituin nähtävyys. Lähteen ihastelun jälkeen Jenn ja V heittivät perinteen mukaan kolikot oikean olkapään yli lähteeseen. Tarun mukaan  tämän tekevät palaavat vielä uudelleen Roomaan, ja Oot ja Miip olivatkin tehneet tämän perinteen jo viime vuonna :)

Illalla laittauduimme enemmän ja lähdimme ulos syömään aitoon Italialaiseen ulkoilmaravintolaan. Ravintola Da meo Patacca sijaitsee keskustasta kävelymatkan päässä Trastveren alueella, ja Oot oli löytänyt sen Mondon oppaan avulla.  Ravintolassa oli pitkät katetut pöydät, paikkaa valaisi tulilyhdyt ja italialaiset vanhat miehet soittivat akustisesti eri kappaleita. Ympäriltä kuului italialainen puheensorina, ja meidän lisäksi taisi olla vain pari muuta turistia. Tänne ei eksy sattumalta, mutta kannattaa ehdottomasti käydä. Alkuruuaksi pöytään valikoitui mozarella/tomaattilautaset ja ilmakuivattua kinkkua.  Pääruuaksi otimme pihviateriat ja jälkiruuaksi tiramisua. Ruokajuomana tietenkin viini. Kaikki tämä tuli maksamaan vain 30€/hlö!

Seuraavana päivänä hajaanuimme. Jenn ja V lähtivät kohti Vatikaania ja Pietarinkirkon aukiota, jonka jälkeen kävimme myös katsastamassa Pantheonin kirkon. Kirkon kattoa komistaa upea iso kupoli. Pantheonin jälkeen kova nälkä ajoi meidät lounaalle yhteen "pahimman turistikadun" ravintolaan, jossa söimmekin reissun huonoimmat pitsat, hintakin oli totuttua kalliimpi. Pääsääntöisesti reissun aikana olemme pyrkineet etsimään ravintolat paikallisten  hotellityöntekijöiden tai turisti-infojen suositusten perusteella tai "ei niin turistikaduilta", ja olemmekin onnistuneeet löytämään hyviä ja edullisia paikkoja. Oot ja Miip ottivat rennommin tämän päivän ajan, suurinosa nähtävyyksistä oli katsastettu jo viime vuonna.

Illemmasta lähdimme yhdessä vielä katsastanaan pari lähistöllä olevaa kirkkoa. Ensimmäinen Santa Maria Maggioren kirkko oli upea iso palatsimainen halli, jonka joka sentti oli kauniisti koristeltu maalauksin, marmorein tai patsain, kullattuja kattokoristeita myöten. Seuraava San Pietro in  vincolin kirkko "kahlitun Pietarin kirkko"  ei ollut sisältä yhtä loistelias kun edellinen, mutta sisältä löytyy Michhelangelon viestämä suuri patsas. Näihin kaikkiin kirkkoihin on vapaa sisäänpääsy. Illalliseksi nautimme pasta-ateriat, jonka jälkeen suuntasimme kohti Castel Sant Angeloa. Sant Angelon linna on kesäisin joinakin päivinä auki myös iltasin klo:20:30-01. Lippu sisälle maksaa 10€, johon kuuluu ohjattu kierros. Yöaikaan pääsee myös tutustumaan sellaisiin paikkoihin jotka ovat päivisin suljettu turisteilta, kuten linnan vankityrmät. Linnasta menee useita eri kulkureittejä Vatikaaniin. Me pääsimme kulkemaan  yhtä 1200-luvulla muurin päälle rakennettua paavien pakoreittiä. Iltaisin viileässä linnassa pääsee kiertelemään myös rauhassa ilman suurempia turistimassoja.

Rooman jälkeen neljä rinkkaa matkasivat kohti Pohjois-Italian rannikkoa :)

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Päivä 9, Venetsia 14.7.

Oot ja Miip tulivat toista kertaa uppoavaan kaupunkiin. Jenn ja V ensimmäistä kertaa. Venetsia pitää kokea kerran elämässään. Sen hullunkuriselta tuntuvat kadut, kanaalit ja vesiliikenne ovat jotain mikä pitää itse kokea. Venetsiaan tullaan yleensä päiväretkelle, niin kuin mekin. Kaoottisella ja kova äänisellä juna-asemalla meni yli tunti ennen kuin pääsimme sieltä pihalle! Jouduimme varaamaan paikat illan Rooman junaan ja jonottamaan ikuisuudelta tuntuneen ajan laukkusäilytykseen. Viime vuonna Oot ja Miip eivät kokeneet vastaavaa. 

Venetsian pääkanava on Canal Grande. Ostimme vesibussiin eli vaporettoon kertaliput 7€/kappale. Vaporettopysäkit sijaitsevat heti juna-aseman edessä. Linja 1 vie Canal Granden päästä päähän. Oot ja Jenn kuvasivat koko matkan kilpaa. Puolen tunnin matka tuntui viideltä minuutilta! Hyppäsimme pois sopivalta tuntuneella pysäkillä ja aloimme tutustua kaupunkiin kävellen. Kävimme syömässä turistiravintolassa, joka ei ollut niin paha kuin olisi odottanut. Lasku kuitenkin oli turistikaupungin luokkaa verrattuna Veronan hintoihin. Päivällinen oli kuitenkin onnistunut!

Nähtävyyksistä kävimme Pyhän Markuksen torilla ja siellä sijaitsevan kirkontornin huipulla. Mainitsemisen arvoinen asia! Oot osti uuden laukun. Likainen, puhkisyöpynynt sammakko-olkalaukku päätyi vihdoinkin roskiin. Siitä luopuminen teki silti kipeää. Nyt on edessä opetteleminen, koska nykyinen laukku ei ole samanlainen tilaihme kuin edellinen. Päiväreissun päätteksi kävelemisen sijaan hurautimme vaporetolla takaisin asemalle. Neljä rinkkaa siirtyi Rooman junaan!

Terkuin,
Oot

Päivä 8-9, Verona 13.-14.7.

Verona on italialaisten turistien suosima kaupunki Pohjois-Italiassa. Se on kuuluisa Romea ja Julia tarinan tapahtumapaikka. Hyvä ja asiantunteva matkakertomus löytyy täältä. Päädyimme menemään Veronaan, koska se oli sopiva pysähdyspaikka Innsbruckin ja Venetsian välissä. Reilikarttaan ratapätkä oli kaiken lisäksi merkitty maisemareitiksi. Tästä huolimatta Oot ja Jenn nukkuivat taju kankaalla koko matkan. Se niistä näkymistä. ;) Verona oli ensimmäinen paikka johon tulimme ilman majoitusta. Virhe. Asemalta keskustaan oli ainakin 20min kävelymatka. Meillä oli täpötäydet rinkat ja vaatetus, joka oli ollut sopiva Innsbruckin vuoriston viileyteen. Veronassa oli +30 astetta. Etsimme hikisinä, huonosti nukkuneina ja nälkäisinä wi-fiä. Poikkesimme matkalla kaikkiin mahdollisiin hotelleihin kysymään majoituksen hintaa. Lopulta toista tuntia kestäneen säädön jälkeen otimme suht kalliit hotellihuoneet edullisimmasta paikasta, jonka löysimme kierrellessä. Netistä katsottuna hotellit olivat vielä kalliimpia kuin paikan päältä kysyttäessä. Hostelleja emme löytäneet yhtäkään! Verona ei ole reilaajien suosiossa. Näimme ainoastaan kaksi reppuselkäistä itsemme lisäksi.

Veronassa söimme todennäköisesti parasta pizzaa koko reilin aikana! Kysyimme hotellin respasta suosituksia ja saimme ohjeet aavistuksen sivussa olevaan Napoli ravintolaan. Paikka oli jättisuuri kahden ravintolan kompleksi, joka oli täynnä vain ja ainoastaan italialaisia. Me söimme pihalla, jossa oli vain kourallinen pöytiä. Ravintolan suuruus ja suosio paljastui vasta, kun kävimme sisällä vessassa. Ravintola oli täynnä puhetta, käsien heiluntaa, meteliä ja huumaavaa pizzan tuoksua. Kokit häärivät jättimäisen kiviuunin kimpussa ja nostelivat sieltä esiin toinen toistaan herkullisempia pizzoja. Aidoissa italialaisessa kiviuunipizzassa maistuu tomaattikastike, mozzarella-juusto, yrtit ja rapea pohja niin hyvälle, että lisukkeita ei tarvitse kuin yhden tai kaksi. Täysin päinvastoin kuin Suomessa, jossa lisukkeet tekevät pizzan maun. 

Illalla kävimme haahuilemassa Veronan kaduilla. Meinasimme käydä katsomassa Julian parveketta, mutta portti oli mennyt jo yhdeksältä kiinni. Toisaalta näimme sen aivan hyvin myös kaltereiden takaa. Keskusta oli täynnä ihmisiä. Italialaiset lähtevät liikkeelle pimeän laskeuduttua ja ilman aavistuksen viilettyä. Kokonaiset perheet viettävät iltaa kävellen, syöden illallista tai istuen kahviloissa. Pikkulapset ovat iloisesti mukana vaikka kello lähentelee puoltayötä.

Verona on kaunis pieni kaupunki. Suosittelisin sitä kuitenkin ennemin lapsiperheille, kuin reilaajille. Seuraavana aamuna neljä rinkkaa jatkoivat matkaa Venetsiaan.

Pizzakaihoissa oleva,
Oot

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Päivä 8, Innsbruck 13.7.

Yöjunalla matkaamisen jälkeen saavuimme Itävallan Alppien keskellä sijaitsevaan mäkihypystä tunnettuun Innsbruckiin. Kaupunki päätyi reitillemme sattumalta kun etsimme hyviä yhteyksiä kohti Italiaa. Oot oli myös aiemmin puhunut kuinka upeaa olisi kulkea junalla alppireittejä, mutta emme uskoneet sen olevan aikataulullisesti mahdollista. Maisemat Salzburgista Innsbruckiin olivat sanoinkuvaamattoman upeat.

Lyhyen kaupunkikiertelyn ja aamupalan jälkeen ostimme liput Hafelekarspitce vuorelle. Matka vuorelle tehtiin köysiradan avulla. Vuori oli kokonaisuudessaan 2334m korkea, köysirata jätti vähän alemmas mutta kiipesimme tietenkin huipulle :) Ilma ylhäällä oli ihanan raikasta ja sopivan viileää.

Kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, ja näkymiä onkin turha yrittää sanoin kuvailla. Lupaan lisäillä kuvia heti kun saamme paremman nettiyhteyden. Parissa viimekohteessa meillä on ollut huonot yhteydet, wifi on toiminut vain aulassa tai katkeillut toistuvasti. 
Innsbruckista jatkoimme Italian Veronaan.