torstai 25. heinäkuuta 2013

Päivä 14-16, Milano 19.-21.7.

Milano oli meidän reissumme päätepysäkki. Ehdimme kuitenkin tehdä sieltä käsin vielä päiväreissun Comolle ja Sveitsin puolelle Luganoon. Niistä lisää omissa postauksissaan. Milano oli mielenkiintoinen suurkaupunki. Keskustan kiillotetuilla ostoskaduilla sykki raha ja muoti. Ydinkeskustan ulkopuolelta löytyi aivan toisenlainen graffitein koristeltu ja huokea Milano, kuin mitä oli odottanut. Milanossa tapahtui myös reissun ainoat vastoinkäymiset. Miip ja V ovat niiden takia sitä mieltä, että Milano on p*ska paikka eikä sinne tarvi mennä enää koskaan uudestaan. Oot ja Jenn ihastuivat baarikulttuuriin ja voisivat hyvin kuvitella lähtevänsä sinne uudestaan tyttöjenreissulle. ;)

Vastoinkäymiset:

1) Juna Milanoon
Reissun ainoa sähläys. Aamulla oli kiire asemalle. Lippujen ostossa tuhraantui aikaa. Kun pääsimme laiturille, oli kaikilla paniikki päällä. Vaikka raiteita oli useampi, pysähtyi kaksi junaa Italia-tyyliin parin minuutin välein samalle hemmetin laiturille. Vilkaisimme infomonitoreja ja me rynnimme tietenkin siihen junaan joka oli jo raiteilla ja väärä. Hikisenä saimme tietää olevamme väärässä junassa. Meidän pelastajamme oli tablettitietokoneeseen ladattu aikatauluohjelma. Saimme sen avulla selvitettyä missä junassa olimme ja että saattaisimme ehtiä La Speziassa vaihtamaan oikeaan junaan. Se onnistui, koska Italia-tyyliin molemmat junat olivat myöhässä. ;) Ilman ohjelmaa olisimme olleet kusessa ja hermoromahduksen partaalla. 

Katastrofin ainekset olivat myös kasassa. Miespuoliset rynnivät ekana junaan, joka nytkähti jo liikkeelle. Oot sai kätensä ovien väliin ja sai hilattua itsensä joten kuten rinkka selässä sisään. Jenn oli viimeinen ja oli jo suurissa vaikeuksissa liikkeelle lähteneen junan ja sulkeutumaan pyrkivien ovien kanssa. Onni oli mukana, että kaikki pääsivät samaan junaan! Miespuolisilla kun ei ollut kännyköitä eikä rahaa mukana! ;) Heh heh.

2) Hotelli Milanossa
Juh. Tämä oli ihan ihme homma. Hotelli, joka oli remontoitu pienissä osissa vuosien varrella ilmeisesti huone kerrallaan. Oot ja Miip saivat huoneen, joka oli ihana. Jenn ja V aivan hirveän kasarimörskän. Meidän välissämme oli huone. (Jonka ovi oli jostain syystä koko ajan auki?) Ja se oli aivan erinäköinen kuin kumpikaan meidän omistamme ja laadultaan keskitasoa. Saavuttuamme Oot hihkui innosta omassa kämpässään. Toisessa huoneessa taas Jenn oli valmis kääntymään kannoillaan ja kävelemään koko hotellista ulos. Jäimme kuitenkin.

3) Ratikkakyyti
No niin. Tässä tulee meidän reilimme suurin epäonnistuminen. Näimme heti saavuttuamme ihania vanhoja rautiovaunuja. Käytyämme tsekkaamassa itsemme hotelliin palasimme asemalle turisti-infoon. Sieltä saimme kartat ja ohjeet kuinka pääsisimme ratikalla ydinkeskustaan. Turisti-info ei myynyt lippuja. Ajattelimme, että lippuja myydään ratikkapysäkillä automaatissa tai vähintään ratikan sisällä. Ei myyty. Siihen mennessä olimme ostaneet tunnollisesti aina kerta- tai 24h-lippuja. Päätimme mennä pummilla keskustaan ja etsiä sieltä paikan, josta saattoi ostaa joukkoliikennelippuja. Arvaatte mitä tapahtui. Pääsimme yhden pysäkin ja ratikka pysähtyi. Ulkopuolella oli neljä tarkastajaa ja sisälle tuli yksi. Me päätimme paniikissa hypätä ratikasta ulos. Muut jäivät satimeen heti astuttuaan pihalle, mutta Oot livisti. Taktiikkana oli armottoman suora ryhti, tympääntynyt ilme naamalla ja pää pystyssä marssiminen niin lujaa kuin pystyi ilman että se oli juoksemista. Miip, Jenn ja V yrittivät hetken aikaa vängätä vastaan, mutta luovuttivat nopeasti. Sakko oli noin kolmekymmetä euroa per naama. Ei paha verrattuna Suomeen! Mutta otti se silti päähän. Oot odotti muita kulman takana ja suuntasimme tästä suoraa kaljalle. Oot tarjosi. Loppuajan matkustimme Milanossa metrolla.

4) Viimeinen ravintolailta
IItalialainen ravintola jossa: TripAdvisorin tarrat ikkunassa. Ihana sisustus. Kiviuuni. Ravintola oli lähellä hotelliamme. Se näytti kivalta ja oli tosiaan suositeltu. Sisällä istui myös syömässä iso italialainen seurue. Homma meni siinä kohtaa pieleen, että paikka oli ilmeisen hiljattain vaihtanut omistajaa. Nyt sitä piti kiinalainen perhe! Yksi nuori poika osasi englantia. Kukaan ei tiennyt mitä veitsi ja haarukka kello viidessä tarkoitti. Annoksia tuotiin miten sattui. Esimerkiksi alkuruoat ja pääruoka samalla kertaa. Koko perhe hyrräsi paikalla koko ajan. Joka kerta oli eri tarjoilija. Ruokia ei haettu pois, koska kaikkea ei oltu syöty. Annokset olivat VALTAVIA. Neljä juustoa pizzassa oli niin paljon juustoa että yhdellä puraisulla suuhun jäi valtava rasvainen ja lämmin juustoklöntti, jota piti yrittää pureskella alas. :D Kinkku ja meloni alkupalassa oli kokonainen meloni. Yhdellä ihmisellä. Tilanne oli niin absurdi ja kaiken huipuksi ruoka ei maksanut paljon mitään. Emme myöskään olleet ainoat hämmästyneet. Paikka tuli todella täyteen meidän ruokailumme aikana ja yhtälailla näimme samanlaisia hämmästyneitä naamoja ympärillämme.

Milanossa kävimme katsomassa valtavaa kirkkoa Duomoa. Oot ei meinannut päästä sisään polviensa takia, mutta onneksi hätä keinot keksii. ;) Muita nähtävyyksiä oli Castello Sforzesco, linna jossa sijaitsi useita museoita. Paikassa oli juuri alkanut jokin tapahtuma ja pääsimme ilmaiseksi sisälle. Oot ja Jenn näkivät Michelangelon viimeiseksi jääneen keskeneräisen työn. Yritimme myös mennä katsomaan Da Vincin Viimeisen ehtoollisen, mutta turha toivo. Museolippu pitää tilata hyvissä ajoin netistä. Seuraavat vapaat liput olisi saanut seuraavan viikon loppupuolelle! Emme menneet kaikista isoimmille muotikaduille, mutta pyörähdimme parissa pienemmässä merkkiliikkeessä sisällä katsomassa aurinkolaseja ja kenkiä.

Milanon happy hour-kulttuuri oli aivan mahtava! Milanoon suuntaavan kannattaa ehdottomasti mennä turisti-infoon ja pyytää kartalle merkattavaksi parhaat happy hour-kadut. Me näimme samalla Milanon hyttysiä täynnä olevat kanavat, kun suuntasimme perjantai-illan viettoon. Milanoa sanotaan jossain Pikku-Venetsiaksi, mutta vertaus on todella kaukainen. Me söimme ja joimme todella halvalla leppeässä Italian alkuillassa. Pääasiassa joka baarissa oli korkea drinkin hinta 5-9€, jota vastaan sai syödä kaikkea sisällä olevista buffet-pöydistä. Pöydät notkuivat ruokaa. Oli kymmentä eri pastaa, sipsejä, salsaa, suklaasuihkulähdettä ja hedelmiä, sormiruokaa ja ja ja.. Ah! Baarit olivat täynnä ihmisiä ja kadulla kävellessä kaikkalla oli iloinen sekamelska puhetta, musiikkia ja huudahduksia. Tuo ilta oli niin hieno kokemus.

Sydämellisin terveisin matkareportterinne,
Oot

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti